MIKÄ MÄTTÄÄ vol. kolme

Jos et tiedä jo, mistä nyt on kyse, edelliset osat löydät täältä ja täältä.

1. Tientukkijaihmiset
Oon huomannut viime aikoina, että suomalaiset eivät vain osaa väistää. Lenkkipolulla, kauppakeskuksissa tai ihan missä vaan, jengi kulkee keskellä tietä pahimmillaan rivissä ja sen jälkeen katsotaan kummasti, kun vastaantulija on joutunut väistämään ojan kautta. Siis täällähän liikun vain minä! Muita ei kuulu ottaa huomioon! Ihmiset kulkee vauhtia kolme metriä tunnissa tai pahimmillaan jää tielle seisoskelemaan isolla porukalla ja kiukustuu, kun joku yrittää päästää vaikka kauniisti pyytäen ohi. On se kumma, kun ihmiset kuvittelee olevansa vain yksin liikkeellä julkisilla paikoilla...

2. Ihmiset, jotka välttelevät ikävistä asioista puhumista
On hienoa, jos yritetään pitää ilmapiiri positiivisena eikä vatvota turhaan ikäviä asioita. Joskus on kuitenkin pakko vaan puhua asioita läpi riitojen sattuessa ja pystyä selvittämään väärinkäsitykset ynnä muut. Ihme juttu, kun jotkut ihmiset yrittävät viimeiseen asti vältellä vakavia puheenaiheita kuin ruttoa. Riidellessä ei uskalleta käyttää kunnon argumentteja, ei uskalleta sanoa mielipidettä asiasta tai muuten vaan juostaan karkuun heti, kun puheenaihe kääntyy pois muusta kuin säästä. Tai sitten nämä sankarit, jotka tarvitsevat kaverin komppaamaan omaa mielipidettään, koska ei itse osaa perustella tarpeeksi hyvin. Hankkikaa ihmiset selkäranka! Mikä siinä on niin pelottavaa? Jos tapellaan, niin tapellaan reilusti! Maailma ei tule olemaan parempi paikka, jos kaikki ikävät asiat kielletään sulkemalla silmät kuin naiivi viisivuotias. Esimerkiksi riitatilanteissa, jos on tullut erimielisyyksiä, pitää jossain vaiheessa sopia asiat - voi olla, että ilman sitä jää ihmissuhteeseen pitkäksikin aikaa pientä kitkaa. Miksi ihmiset kuvittelee, ettei asioita tarvitse selvittää? Teeskennellään, että kaikki on muka hyvin? Ei se paljoa rohkeutta vaadi myöntää, että tää maailma tai oma elämä oisi täydellistä pilvien päällä tallustemista ilman erimielisyyksiä tai huonoja asioita. Tietenkään tähän ei kuulu turha riidan haastaminen! On se silti kumma, kun joka vastoinkäymisen tullessa vastaan, on pakko lyödä asia leikiksi tai pahimmassa tapauksessa tehdä itsestään ns. "uhri" tai marttyyri. Kasvakaa ja ottakaa vastuu jostakin, ei näitä ihmissuhteita näin hoideta.


3. Paska asiakaspalvelu
Kun mä astun sisään kauppaan, ravintolaan tai mihin tahansa muualle kuppilaan, missä saan työntekijältä palvelua, mä myös odotan saavani laadukasta sellaista. Ja myös ilman hampaiden kiristelyä, vinoilua sekä vastahakoista muminaa. Mua vituttaa, jos marssin esimerkiksi Giganttiin ostamaan vaikka uusia nappikuulokkeita ja apua pyydättäessä paikalla olevat huikeat kolme myyjää nojailevat tiskin takana ja juoruavat mistä milloinkin Marja-Liisan kuumista treffeistä viime tiistailta. Jumalauta kun firmat palkkaavat nykyään laiskoja ihmisiä duuniin! Mua ainakin hävettäisi seistä työpaikalla toimettomana tai jättää asiakas huomioitta. Luulisi, että myyjä haluaisi saada kauppaa tehtyä enkä tajua, miten voi alkaa nirsoilemaan asiakkaiden suhteen. Jos mulla on rahat kourassa ja haluan jonkun tuotteen, odotan myös asiantuntemusta sekä tuote-esittelyä, vaikka kuinka paljon sua vituttaisikin pitää sitä Prisman paitaa päälläsi. Jos mä piru vie maksan teidän tuotteistanne, mä odotan myös myyjältä jotakin vastinetta ja vähintäänkin hyviä käytöstapoja sekä halua auttaa! Oon kokenut myyjiltä sellaista paskaa niskaan ja ihan päin naamaa, että ihmettelen, miten tällaiset voi olla päässyt duuniin...

Mä en ole ikinä tuntenut itseäni niin tervetulleeksi asiakkaaksi, kuin Stockmannin meikkiosastolla. Kävinpä kerran muutama vuosi sitten etsimään punaista huulipunaa. Kysyin myyjältä neuvoa ja sain sitä. Katsottiin sopiva sävy huulipunista, sitten metsästettiin rajauskynää ja kun viimein löydettiin täydelliset, myyjä huomasi rajauskynän olevan loppuunmyyty. Pistipä myyjä mulle sävyt ja merkit ylös ja kehoitti menemään läheiseen Anttilaan katsomaan, josko sieltä löytyisi ja toivotti mulle vielä onnea etsinnöissä. Ei muuten ihan jokapäiväistä toimintaa. Edelleen hyvä mieli!



4. Tuomitsijat
On mahtava asia, jos oot varma omista arvoistasi ja pidät oikeena niitä noudattaa. Mä en silti halua sitä jankutusta siitä, että mä olisin jotenkin huono ihminen, jos itse teen toisin. Kaikkeista ärsyttävämpänä esimerkkinä tästä aiheesta nään Jehovan todistajat; mikä siinä on, kun tyypit kehtaavat koputella ovia huudellen jumalan sanaa ja sitten närkästyvät, jos ei kiinnosta ja pyydetään poistumaan. Jos ihmiset vapaaehtoisesti uskovat johonkin, siitäs vain, kunhan eivät tule saarnaamaan minulle siitä, että mun näkemys on väärä. Jos haluan humaltua ja pitää hauskaa perjantai-iltana, en halua absolutistia napsimaan multa shottilaseja pois. Jos haluan syödä suklaalevyn, odotan mulla olevan siihen oikeus ilman, että saan niskaani fitnesstyttöjen haukut. Jos haluan ostaa nahkatakin kevääksi, on mua arvostelemassa joku naapurin Tiina, jonka mukaan vain denim on tänä vuonna "in". Tätä listaa muuten voisin jatkaa loputtomiin! Sellaisia ihmisiä tuntuu olevan tämä planeetta täynnä, joiden persettä kutiaa muiden ihmisten valinnat niin helkkarin paljon. Mitä se on teiltä millään tavalla pois, jos minä elän elämääni niin kuin minä itse haluan?


5. Muka-spontaanit ihmiset
No mikäpä siinä, niin kauan ku se pysyy järkevänä. Silti löytyy näitä ihmisiä, jotka hokevat sitä samaa mantraa "Suunnitelmat kusee" ynnä muuta. Musta on mahtavaa, jos halutaan elää hetkessä eikä turhaan stressata tulevaa, mutta on se kuulkaa ärsyttävää olla sellasen ihmisen seurassa, joka ei osaa kertoa edes seuraavan päivän ohjelmastaan. Ei voida sopia milloin nähdään seuraavaksi, ei osata sopia yhteisiä matkoja tai tapaamisia eikä osata edes päättää saman päivän lounastaan, kun se on liian "suunniteltua" sun ah niin spontaanille elämäntyylillesi. Voi koira, opetelkaa organisoimaan! Joskus pitää sopia niitä asioita etukäteenkin eikä se tee susta yhtään vähemmän "ikuisesti nuorta" tai muuten vain spontaanisti elävää ihmistä. Kuka hemmetti vastaa esimerkiksi pomolleen lomatoiveistaan tai töiden aloituspäivästä "no mä ilmottelen myöhemmin koska nyt ei pyge miettimään". Antakaa vihdoinkin olla ja aikuistukaa, ei se tapa. Itse haluan saada varmuutta asiasta aikaisemminkin kuin kahdenkymmenen minuutin varoitusajalla. Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin sopia tapaaminen tai joku yhteinen ohjelma yhdelle päivälle, jonka jälkeen toinen osapuoli joko soittaa sulle kymmenen minuuttia sovitun ajan jälkeen hänellä menevän vielä parisen tuntia tai sitten peruuttaa koko paskan. Hemmetti, jos olen varannut koko päivän koko asialle, odotan myös, että sopimuksista pidetään kiinni! Turhauttavaa olla yhteyksissä tällaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa.



6. Epäkohteliaat tupakoitsijat
Mulle on yks ja sama, mitä myrkkyjä sä keuhkoihisi imaiset harva se päivä, kunhan se ei haittaa mua millään tavalla. Jos joku toinen polttaa, sen ei millään tavalla tulisi häiritä muiden elämää. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin kauppakeskusten ulkopuolella hengailevat teinit, jotka puhaltavat savut ohikulkijoiden naamalle tai ne keski-ikää lähestyvät, liikaa hajuvettä käyttävät henkilöt, jotka istahtavat viereesi aamuruuhkabussissa haisten pahemmalta kuin lapsi oksennustaudin jälkeen. Voi olla, että meikätyttö on vaan erityisen herkkä syöpäkääryleen tuoksuille, mutta ei sitä hajua kyllä selvinpäin kestä hengittää. Mistäs tupakoitsijat voivat tietää, onko joku lähettyvillä oleva ihminen esimerkiksi astmaatikko? Mä en halua, että se haju tarttuu mun vaatteisiin tai hiuksiin vain sen takia, koska joku idiootti puhalsi ohikävellessään savut mun naamalle. Ja kuulkaa, mikään ei ole niin kamalaa, kuin makutupakka piipusta. Tässä mua eniten vielä ärsyttää itse tupakoitsijoiden suhtautuminen aiheeseen. "Ei se nyt noin pahalta haise", no voi kyllä haisee!

7. Uskonnot
Uskonto on sellainen asia, mikä aiheuttaa usein älyttömän paljon erimielisyyksiä ja riitoja. Mun henkilökohtainen mielipide uskonnoista on aika salliva; uskonnot on mahtava asia ja hienoa, jos joku sellaisen omaa. On fakta, että uskonnot on maailmaa muokanneet vuosituhansien kuluessa ja on ihan älyttömän iso osa vallitsevia kulttuureita. Musta sellaista asiaa kun uskonto on turha alkaa tieteen tullessa mukaan kitkemään pois, kun usko on kuitenkin pääasiassa hyvä asia. Mun mielestä kuitenkin nykyään uskonnoista otetaan esille vaan ne negatiiviset piirteet ja itse usko jätetään pois puheista. On väärin tuomita koko uskonto parin ääriuskovaisten kantojen vuoksi, jotka nyt sattuvat saada huomiota julkisuudessa. Pääasia on kuitenkin, että on jokaisen oma asia, mihin uskoo - eikä sen pitäisi liikuttaa muita puoleen tai toiseen. Sen ei pitäisi olla ateistiselle mikään ongelma, että joku uskoo. Se ei myös saisi olla uskovaiselle ongelma, että joku toinen ei välttämättä uskokaan samoihin arvoihin, kuin hän itse. Mua itseäni loukkaa, jos joku muu tulee saarnaamaan mulle omista arvoistaan - ei se liity muhun mitenkään. Mä itse otan selvää asioista, eikä ole jonkun toisen ihmisen asia alkaa kertomaan mulle, miten mun arvot ja näkemykset on jonkun muun mielestä vääriä. Ihmiset ovat harvinaisen ennakkoluuloisia muiden suhteen ja halutaan, että oma kanta on se oikea. Tässä yhteiskunnassa tällainen näkökanta on aika lapsellinen, eikä toimi. Ihmisten pitäisi oppia hyväksymään erilaisuutta ja sitä, että kaikki ei aina ole niin yksinkertaista.



8. Beliebers
Maailman naiivinta porukkaa, oikeesti. Tähän ei sisälly pelkästään Justin Bieber -fanitytöt, vaan fanitytöt yleensä. Lapset kasvaa ynnä muuta, mutta joskus liika on liikaa... Varsinkin nyt Bieberin jouduttua vankilaan, poltettuaan ja ajaessaan kännissä (eikös se näin ollutkin?), nää fanit vaan itkee miten väärin heidän idoliaan kohdellaan ja käyvät lauleskelemassa vankilan ulkopuolella. Siis mitä? Noi kaikki rikokset on ihan okei, koska niiden tekijä on sattumoisin Justin Bieber? Miksei ipanoille opeteta mitään maalaisjärkeä nykyään... Tykätkää musiikista ihan miten paljon haluatte, mutta nää "he's my idol and i love him and i'm gonna live just like him" -tyyppiset jutut on aika huolestuttavaa.


9. Instagramperseily
Instagram on mun näkemyksien mukaan yks vitsi nykyään. Tässä pari juttua, mitä mä en yksinkertaisesti ymmärrä:
1) Jätkät tykkäilee puolialastomien tyttöjen kuvista tai (parhaimmissa - krhm pahimmissa) tapauksissa pornotähtien kuvista. Anteeksi mitä? En edes tiennyt, että pornosivustoilla on omat kuvatilinsä Instagramissa. Ymmärrän katsomisen, mutta miksi tykätä? Sama kun jakaisi pornoa facebookissa. Nä tykkäykset nimittäin näkyy kaikille... Oon nähnyt omilta listoiltani kaikenlaista.
2) Muijat poseeraa alusvaatteissaan (oon edelleen järkyttynyt parista esimerkistä...) ja osa vääntää itseään sellaisiin asentoihin, että huhhu. Mikä jengiä vaivaa, että pitää antaa itsestään tällainen kuva? Mua hävettäisi, jos musta löytyisi tollasia kuvia tollasissa vaatteissa, meikeissä ja kaiken lisäksi sellaisissa asennoissa. Miksi tavalliset naiset alentuu tällaseen, että poseeraa peilille puolialasti? Sitten valitetaan päälle, miksei miehet halua sua muuten, kuin kropan perässä...
3) "Fitness"tyttöjen ruoka -ja kroppakuvat. Jostain syystä toi ylempänä näkyvä esimerkki on yleisesti aika tuomittua, mutta kuitenkin on ihan ok laihduttavalle esitellä kroppaansa "before and after" -kuvissa alusvaattesillaan. Sitten samalla tilillä tyttöset juo sitruunavettä välipalaksi, tägeinä "healthylife" ja "fitfood". Iltapalaksi valmiiksi viipaloituja hedelmiä asetettuna hienolle lautaselle ja taas tägeiksi samat, kuin edellisessä. Kommenttipoksissa näkyy juttuja tyylillä "oon niin läski" ja "tulipas taas täyteen!!".

Kertokaa mulle, MIKSI. 

10. Homoasia
Viime aikoina on ollut pinnalla aika laajalti kyseinen lakialoite, minkä kaikki varmasti tietää. Musta on jännää, miten vielä nykypäivänäkin saadaan näin kärkkäitä mielipiteitä asiaa vastaan. Mä en ymmärrä, mikä haittaa tästä laista olisi kenellekään. Se ei kiellä mitään oikeuksia ihmisiltä, vaan se antaa lisää niille, joille se olisi merkityksellinen asia. Ei ole mitään heteroseksuaaliselta ihmiseltä pois, jos homopareille myönnettäisiin oikeus siviilivihkimiseen ja avioliittoon. Vai olisiko? Mä en keksi itse yhtään. Mitä se kristillisdemokraattien ja persujen elämää vahingoittaisi, että joku tuntematon, sattumoisin homoseksuaalinen pariskunta haluisi oikeuden avioliittoon? Mitä se ketään satuttaisi?  Miten erilaisia homot edes loppupeleissä ovatkaan muusta väestöstä? Mikä edes lasketaan normaaliksi? Edes kirkkoa ei mun mielestä voida käyttää argumenttina, koska laki ei velvoita kirkkoa vihkimään homopareja. Kyse on valtiosta, eikä sitä olla pitkään aikaan johdettu kirkon toimesta. En ymmärrä, miksi suomalaisilla on niin suuri tarve vastustaa asiaa, mistä ei ole mitään negatiivisia seurauksia. Mua satuttaa lukea vastustajien perusteluja asiaa vastaan: homoja verrataan pedofiileihin ja eläimiin sekaantujiin? Mitä ihmettä Suomi? Onko tää nyt paluu viime vuosisadalle? Miettikää vähän, miten jäljessä meidän "sivistynyt" maamme on muista Pohjoismaista. Mua hävettää välillä suomalaisten poliitikkojen puolesta, että mitä ne suustaan päästää. Vielä enemmän mua huolestuttaa, kun tiedetään, että Suomessa on todellakin ihmisiä, jotka niitä sinne hallintoon äänestää.

Lukekaa kuulkaa TÄMÄ juttu, enpä ole ikinä ennen tuntenut näin suurta myötähäpeää.

Kaikkista eniten mua ärsyttää uskonnollisten ihmisten perustelut asiaan. Ihan kuin heteroilla ei olisi omia syntejään. Miksi ihmisillä on nykyään niin pirun vaikeaa huolehtia vain omista asioistaan, vaan on pakko mennä tuomitsemaan muita ja yrittämään viedä muilta ihmisiltä hyvää pois? Miksei voitaisi toteuttaa vaikka niitä Raamatunkin hyviäkin ohjeita, kuten rakasta lähimmäistäsi? On niin paljon helpompi tuomita ja vihata, kuin hyväksyä ja auttaa. Välillä uskonnollisten ihmisten jutut saa aikaan vaan tekopyhän vaikutelman, vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää.


I'LL BE BACK.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Copyright © 2015 · Designed by Pish and Posh Designs